7. heinä, 2017

RAISKATTU SUOMEN ISKELMÄ!

Tässä on jälleen ollut hyvinkin ajankohtaisesti esillä Suomalaisen iskelmämusiikin tila. Asiaa ovat nostaneet tuon tuostakin monikin artisti ja musiikintekijä sekä tuottaja omilla tahoillaan. Toiset näistä ielipiteistä on päässyt hyvinkin esille, toiset taas valitettavasti eivät. Tangomarkkinat on jälleen hyvässä vireessä Seinäjoella, ja kuten useammat ovat saaneet lukea tai katsoa AlfaTV;n Tangomarkkinoiden esikarsintoja, on siellä tänä vuonna tuomarina eräs Suomen kevyen musiikin suurimmista nimistä, tuottaja, säveltäjä jne, jne Esa Nieminen. Jos kuka, niin hän tietää mistä puhuu, kun puhutaan Suomen iskelmämusiikin tilasta.

Jutun voit lukea tästä linkistä, Turun Sanomat 06.07.2017: http://www.ts.fi/kulttuuri/3574529/Perinteisen+iskelman+ystaville+ei+ole+levytarjontaa++ostovoimaa+olisi

Artikkelissa tosin puhutaan << Perinteisestä >> ja << tanssimusiikki kansasta >> tosin myöskin levynmyynnistä, millä tämän asian yhteydessä tarkoitetaan nimenomaisesti fyysisessä muodossa  myytäviä levyjä. Esa mainitsee artikkelissa juuri hienosti asian oikean muodon, ettei nykyisin voida laskea kaikkea nyky-ajan << iskelmämusiikkia >> aivan suoraan iskelmäksi. Siihen perinteiseksi.

Erittäin hieno, ja suuresti arvostamani artisti, kansantaiteilija Joel Hallikainen oli kirjoittanut omalle Facebook sivulleen julkisen statuksen tuosta nimenomaisesta Turun Sanomien tekemästä Esa Niemisen artikkelista näin:

(Lainaus): << Koko ammattikunnan puolesta, kapelimestari Esa Nieminen puhuu täyttä asiaa - Hyvä Esa !!! Tämä menossa oleva suomalaisen musiikin alennustila on osa sitä samaa kauraa, josta Esa Nieminen puhuu, jolla televisio ajaa alas kotimaista uutta kevyttämusiikkia, esittämällä ruudussa ruotsalaista yhteislaulu-ohjelmaa, ( Allsång på Skanssen on hyvä ohjelma. Hienosti tuotettu ja ruotsalaiset osaavat asiansa, ovat fiksuja ) kun samaan aikaan maassamme muusikot, artistit, lauluntekijät ja levy-yhtiöt kipuilevat mahdotonta nolla tilaa, joka nyt on vallalla.

Meidän verovaroilla meillä on oikeus vaatia ja pyytää Yleltä oman kulttuurimme ainutlaatuista musiikkia ainutlaatuiselle kansalle. Maailmassa ei muut pidä meidän suomalaisten puolia. Tv-tuottajat ovat meidän antamalla mandaatilla leiponeet meille tilanteen, jossa kokonainen kulttuurin ala on lähes lopetettu. Kummallista että kaupalliset tv-kanavat eivät jo tartu tähän huutavaan markkinarakoon. Entäpä jos samoin perustein lopetamme urheilun tv-kanavilta, kuin nyt on lopetettu suomalainen uusi iskelmä. Mitäpä arvelet ??? Kotimainen uusi iskelmä takaisin sille kuuluvalle paikalle. Kaverit ja kansalaiset - Vaatikaa muutosta ! Joel Hallikainen - Laulaja, lauluntekijä. >> (Lainaus loppu).

Joel kaivaa asiaa myös hieman syvemmältä ja täysin asiasta - Oikein sanoin! Minun on pakko ottaa tähän mukaan myös Joel Hallikaisen, muutama päivä aikaisemmin ( 04.07.2017) kirjoittama julkinen status tämän päivän televisiotarjonnasta, jonka myös jokainen ihminen voi todeta itse televisiostaan (Lainaus): 

<<Yle Tv 1 ansiokkaasti esittää (jakaa) Ruotsalaisten kesäisen yhteislauluohjelman Allsång på Skanssen - Kiitos! Ruotsalaiset laulut, musiikintekijät ja esittäjät saavat heille kuuluvan mahdollisuuden päästä esille. Laulu ja musiikki menevät kansakunnan ytimiin ja ovat osa kollektiivista tajuntaa. Laulun ja musiikin voima on sanojen yläpuolella. Ruotsalaiset osaavat asiansa ja syystäkin ovat siitä ylpeitä. Kansakunnalla on nuotit järjestyksessä. Laulut soi ja uutta syntyy - Heja Sverige !
Miksi Suomen televisio kanavilla ei ole ainuttakaan oman kielemme, musiikkiimme, laulajiemme ja musiikintekijöidemme suomalaiselle yleisölle suunnattua ohjelmaa. Ei ensimmäistä. Suokaa anteeksi, mutta tämä menee yli ymmärrykseni ! Missä ovat - Tammerkosken sillalla, - Syksyn sävel, - Levyraati, - Hittimittari, - Iltatähti, - Tulisuudelma, - Kesäillan valssi, - Hotelli sointu. Missä on Suomalainen uusi ja yhteinen musiikkimme - APUA !!! Arvoisat kanavapäälliköt, tuottajat, eikö täällä ole tekijöitä, vai mistä on kysymys? Kysykää sitten minua jos muut ei lähde. Luulisi nyt jostain tekijöitä löytyvän - Katsojat on jo ! Kansallinen häpeä >> (Lainaus loppu).

Tähän Joel Hallikaisen kirjoittamaan yleiseen jakeluun tarkoitettuun statukseen vastasin itse näin, (lainaus):

<< Sen lisäksi että Suomalaisesta tv-kulttuurista on jätetty hyvät kotimaiset musiikkiohjelmat pois on myös seurausta siitä, että artistit itse allekirjoittavat naurettavia sopimuksia esiintymisestään televisiossa. Allekirjoittaessaan sopimuksen, jossa on myös ehtona mm. se, että tuotantoyhtiöllä on oikeus myydä ja jakaa tuottamaansa ohjelmaa ilman erillistä korvausta kolmansille ja jopa neljänsille osapuolille, uusintanäyttö oikeuksia rajaton määrä jne, jne.

Tälläiset sopimukset eivät ole omiaan ajamaan uustuotantoa eteenpäin, vaan tälläisillä sopimuksilla se saadaan ajettua alaspäin! Tv-kanavat ja tuotantoyhtiöt kiristävät pykälällä artisteja. Jos et kirjoita, et myöskään pääse ohjelmaan. Olen toiminut tämän asian kanssa parhaimpani mukaan edustamani artistin osalta. Tuo on sama asia, kun jättäisi ravintolaan piikin auki!

Toinen on tämä tuotantoyhtiöiden ikuinen kyykyttäminen artistejamme kohtaan: Pitäisi mennä tekemään ilmaiseksi tv-ohjelmaa vetoamalla siihen, että saa julkisuutta ja näkyvyyttä. Artistit tekevät esiintymistään myös työkseen. Aivan kuten jokainen tuotantoyhtiöissä ja tv-kanavilla työskentelevät henkilöt. Tein tutkimuksen 3 eri pankkiin ja kaupparyhmittymään Suomessa: Yksikään ei antanut mitään arvoa "julkisuudelle ja näkyvyydelle. Yhdessäkään paikassa se ei kelvannut maksuvälineeksi. Useimilla teistä artisteista on jo näkyvyyttä ja julkisuutta.

Mikäli tuotantoyhtiöiden uusintaesitysoikeudet ilman korvausta lopetettaisiin, tehtäisiin enemmän uusia ohjelmia. Ja myös panostettaisiin niihin. Tällä hetkellä tilanne on se, että sekä tv-kanavat että tuotantoyhtiöt kyykyttävät artisteja ja samalla myös aliarvostavat tavallisia ihmisiä, musiikin kuluttajia eli tv-katsojia... Että tällästä nyt...! UgH! >> (Lainaus loppu).

Näissä edellä olevissa kirjoituksissa ja lainauksissa kiteytetään hyvinkin syvään se, mikä tässä maassa mättää nyky iskelmän, tanssimusiikin jne, jne kohdalla. Mutta tässä ei ole kuin osa siitä. Maassamme myös vääristetään aitoa suoraa kilpailua ja kilpailutilanteita, osana tässä ovat sekä Suomen valtio, tanssin järjestäjät (siis vain osa heistä) ja ohjelmatoimistot.

Alaa täällä Suomessa voisi alkaa oikeasti verrata mafiosoon, tosin tällä ja täällä olevalla systeemillä se on aivan laillista!! Ja tätä ihmettelen, ettei tähän olla puututtu!! Periaatteessa tämä tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi muusikot ovat täysin << lainsuojattomia >>. Miksikö? No siihen on hyvin montakin eri syytä, mutta Suomen valtio, on niistä suurin syy. Eikä tämä koske käsittääkseni pelkästään muusikoita tai artisteja pelkästään, vaan ylipäätään koko taiteilijakuntaamme.

Tällä alalla olleena jo joitakin vuosia, voin aivan suurella sydämellä sanoa, että tunnen itseni täysin lainsuojattomaksi. Minulla ei ole mitään tukea ja turvaa Suomen laista. Edes oikeusturvaa. Kuten monet tietänevät ja ne, jotka eivät tiedä, toimin siis << esiripun >> takana, tehden vain ja ainoastaan taustatyötä, en siis ole itse esiintyvä artisti millään muotoa. Enkä myöskään julkisuuden henkilö. Tämäkin käsite on jostain syystä karannut kuin mopo käsistä!

Suomessa keikkarintamalla toimivat villit lait: Nopein tappaa hitaamman! Minä en edusta itse mitään ryhmittymää tai ole ylipäätään kenenkään puolella. Tässä maassa on olemassa suurin mätä, mitä keikka rintamalle tulee: Ohjelmatoimistot sekä osittain tilaajat. Tämä on pieni maa, ja siksi näissä asioissa pitäisi osata pitää "turpansa kiinni" niinkuin minulle on monasti sanottu, ja uhattu! Mutta kun en vain pidä!!

Tämä ala, - mikä ei ehkä varmasti ole edes ainoa tässä maassa - tuo ikävästi mieleeni tälläiset kahteen jakautuneet maat ja kansakunnat. Mikäli et ole "suurimpien" toimijoiden kanssa samaa mieltä, voit vapaasti samointein laittaa pääsi giljotiiniin ja terä alas! Tämä ala jaetaan juurikin kahtia: Niihin jotka suostuvat ja nuolevat, öhöm... Takamusta, ja niihin jotka sitä eivät tee. Kuten minä.

Asioista, toimintatavoista ja kohteluista pitäisi saada olla eri mieltä. Mutta kun tuntuu ja on tuntunut siltä ettei vaan saa olla! Miksi? Tämä tuntuu samalta kuin eduskuntatyö ja siellä ryhmäkuri. On pidettävä yhtäköyttä, vaikkei asiat menisi edes oikein tai oikealla tavalla!

Minua on tällä alalla kiristetty, esitetty mitättömiä ja katteettomia sopimuksia, sekä minulle on annettu "tuplasopimuksia" nenäni alle. Aivan hemmetin turhaa!! Minä EN ole esiintyvä artisti, en edelleenkään! Minä olen esiintyvien artistien työntekijä, tehtäväni on pitää heidän puoliaan, auttaa ja olla tukena silloin kun sitä tarvitaan, valvoa nimenomaisesti heidän etuaan, minulla kun ei ole hintaa!

Minut on alalla tuomittu. Miksi? Siksi, etten noudata samaa kaavaa, mikä on virheellisesti sekä epäoikeuden mukaisesti tälle alalle rakennettu. Niin sanottuja "välistävetäjiä" on tällä ja kaikilla muillakin aloilla riittänyt, yhteiskuntaluokkiin katsomatta. Olenko minä tehnyt väärin? Varmasti olen, mutta en tietentahtoani tai tahallani, vaan joko tietämättömyyttäni tai tyhmyyttäni. (Ja väärin vain näiden isojen ohjelmatoimistojen näkökannalta katsoen).

Minä vuodan verta. Minun kyyneleeni tulevat olemaan punaisia. Esiintyvät artistit vuotavat hikeä, kyyneleitä ja imevät kilometrejä, aikaa... Työ on kovaa, milloin menetettyjä vaippoja, kuolaa, hymyjä, milloin menetettyjä odotuksia... Kun esiintyminen on ohi, kotona voi odottaa tyhjyys ja mielikuvat, tunteet, täysistä, tyhjistä tai puolinaisista saleista, mutta kuitenkin täydellisestä illasta/kiertueesta ja tunteista joita ihmiset ovat saaneet kokea.

Esiintyvät artistit ja katselijat kokevat sen, miksi tämä kaikki on tehty, miksi kaikkeen tähän on nähty kaikki se vaiva. Tämän tunteen kokeminen puolin ja toisin on se syy, miksi esimerkiksi minä, vuodan punaisia kyyneleitä. Aina ei todellakaan ole näin, mutta valitettavasti joskus näin käy. Ja minun käy sääliksi ne artistit, jotka tähän maailmaan astuvat. Tässä maailmassa on vain kaksi tietä: Oikea ja raiskattu!

Eiköhän tämä vuodatukseni nyt ollut riittävä. Jatketaan yhdessä unellisia ja unettomia öitä. Niitä tulee jatkossakin olemaan. Emme elä maailmassa, jossa ruusujen terälehdet ovat aina tuoreita ja tuoksuvia.

Bon apetite! - Kalle -