RAKKAUDESTA ELÄMÄÄN

Helsinki 07.10.2018

 

Olen viimeaikoina miettinyt elämää ja elämän raadoillisuutta paljon. Kuten myös sitä, mitä se on antanut. Asioita pyöritellessäni pienessä päässäni, jossa on  toki välillä valitettavan iso suu, havaitsen jos jonkinlaista tyytyväisyyttä ja suurtakin iloa, siitäkin huolimatta että monen asian voisi tehdä paremmin ja moni asia voisi olla paremmin. Elämään kuuluu myötäkäymiset aivan kuten vastoinkäymisetkin, ylä,- ja alamäet, ilot, surut, onnellisuudet ja onnettomat tunteet.

Ihmisen onnellisuus tulee aina sisältä päin. Asioiden ei tarvitse olla aina hyvin tai sujua mielyttävällä tavalla, mutta siitä huolimatta voi olla onnellinen. Täytyykö sitten pyrkiä aina olemaan onnellinen? Ei, ei tarvitse pyrkiä laisinkaan. Onnellisuus tulee aivan itsestään, kutsumatta, ja se voi tulla monistakin eri asioista, erilaisilla ihmisillä. Onnellisuuden tunnetta ei olisi lainkaan olemassa ellei olisi myös apeuden ja haikeuden tunteita.

Onnellisuuden tunne kuitenkin painaa aina vaa´assa ainakin tuplasti enemmän kuin murheen murtamat ajatukset jotka ruokkivat apeutta ja apatiaa. Yksikin onnellinen asia ihmisen elämässä pyyhkii ainakin kaksi, ellei kolmekin onnetonta asiaa pois mielestä, tai ainakin sivummalle ajatuksista. Tästä päästään jälleen taas tähän ihmisen sisimpään, syvälle sieluun.

Olen monasti joutunut miettimään tämän elämäni aikana hyvyyttä sekä pahuutta. Olen takertunut asiassa siihen, kun olen kuullut kysymyksen matkani varrella; "voiko kukaan olla niin paha ihminen". Pahuus on käsite joka on juuri sillä hetkellä, sinä aikana, hetkenä käsissä tai läsnä oleva asia, tapahtuma. Pahuuden syvin olemus on sen peruuttamaton vaikutus, yleensä ihmiseen mutta toki voimassa koko eläin ja kasvillisuuskuntaankin.

Ihminen on joko luotu tai kasvatettu siihen, että ymmärtäisi eron hyvyyden ja pahuuden välillä. Mutta sellaista automaattista mekanismiä ihmisessä ei ole että osaisi aina tehdä valintansa oikein, joka johtaisi toivottavaan lopputulokseen. On myös yksinkertaisesti niin, että jotkut yksilöt meistä ajetaan ja ohjataan sellaiseen pisteeseen, ettei pahuuden tielle joutunut ihminen vain yksinkertaisesti pääse siitä omasta "kärrynpyörästään" eroon.

Koko kysymyksen suurin ydin on siinä, että ihmiset itse ovat saaneet aikaan sen, että on hyvyyttä ja on pahuutta. Hyvät ruokkivat hyviä ja myös siinä samassa pahuutta. Sekä myös toisinpäin. Jälleen päästiin tähän ihmisen sisimpään, sieluun. Tässä maailmassa ei vaan valitettavasti tule koskaan toisten ihmisten hyväksyminen onnistumaan. Johtuen juuri ihmisen sisimmästä, sielusta. Ihmisten vastakkain asettelu on alkanut jo ennen ajanlaskumme alkua ja valitettavasti se tulee loppumaan vasta oman ajanlaskumme päätyttyä, suureen tuhoon.

Suvaitsevaisuudella (on muuten sanahirviö jota en käsitä), ei ole mitään tekemistä ihmisten onnellisuuden ja toimeentulemisen kanssa. Erilaisuuden, eri toimintatapojen ja mallien käsittäminen sisällämme ja niiden hyväksyminen sekä rakentava yhteensaattaminen kitkattomasti yhteiskuntaamme on avain asemassa. Ihmiset ovat yhteiskunnassamme jaettu moneen eri luokkaan, niin taloudellisten kuin uskontojenkin puolesta.

Asiat tulevat muuttumaan, mutta auttaako se enää? Muuttuvatko asiat liian hitaasti? Yhteiskunnassamme luokkaerot ovat kasvaneet jyrkästi niin taloudellisesti kuin uskonnollisesti. Se, että vähättelemme toisiamme emmekä arvosta toistemme tekemistä riittävästi ovat yksiä avaintekijöitä. Miksikö otin tähän mukaan nyt yhteiskuntamme? Siksi, koska olemme pienoismalli koko globaalista telluksestamme. Me olemme usko, toivo ja rakkaus. Hyvyys ja pahuus. Onnelliset ja onnettomat.

Täällä keskuudessamme on vain niin paljon paskaa, että kun sitä yrittää talikoida pois, ei siihen mahdu riittävästi ja piikkejen välistäkin osa valuu takaisin. Nykyisellä tasolla esimerkiksi eduskuntamme on täysin toimintakyvytön, omalla tavallaan. Eduskunnan sisäinen "hierarkia" hiertää liikaa ja äänestämme Arkadianmäelle tunteella emmekä järjellä. Eri uskontokuntamme edustajat jatkavat populaarista sontaa ja ovat kaikki sisäänpäin kääntyneitä. Uskontojen yhteisöt pitävät tiukasti kiinni omista "rituaaleistaan" jotka on keksitty joskus "vuonna yksi ja kaksi ennen nakkisotaa" eikä periksi anneta vaikka kaula olisi katkeamassa. Sorto siis jatkukoot! Ei mielestäni kovin nykyaikasta ja vielä vähemmän järkevää.

Tähän samaiseen lantakasaan voimme lisätä vielä eri puolueemme. Vasemmisto mukamas jakaisi kaikelle kaikkia ilman omistusta ja oikeisto haluaisi olla jakamatta yhtään mitään omistaen taas kaiken... Hetkinen? Mikähän noilla loppujen lopuksi on ero? Ei mikään. Joku omistaa joka tapauksessa jotain. Kysehän on vain siitä, kuka hallitsee ja mitä hallitsee.  Eli tällä hetkellä maassamme on näin pikaisesti katsottuna ainakin nämä asiat: Uskontokunnat, eduskunta & politiikot ja eliitti. Suurimmat osapuolet jotka lietsovat meitä ihmisiä jatkuvaan vastakkainasetteluun ja valitsevat keskuudestamme ne, jotka saavat heidän armostaan olla joko onnellisia tai onnettomia.

Onkohan nyt eri uskontokunnat, politiikot ja eliitti ottaneet yhden asian huomioon? Onnellisuuden voi vain saada. Sitä ei voi ostaa mutta sitä voi kernaasti loppumatta jakaa eteenpäin! Onnellisuus tuo iloa ja hyvyyttä. Mikä sinä haluat olla?

Minä olen melkein kaiken kurjuudenkin kokeneena hyvin onnellinen ihminen. Minulla on kaikki asiat hyvin: En ole rikas miljonääri, velkaa löytyy, saan mielipiteilläni toiset kenties itkemään, toiset nauramaan. Saatan sanoa joidenkin mielestä pahasti, -- Mutta hei: Se on vain minun oma mielipiteeni. Ja usein toisten pahanolon tunne johtuu siitä, etten vain yksinkertaisesti liiku ns. valtavirran viemänä. Minä en näes ole se ns. "suvakki" eli suvaitsevainen (sanahirviö)  ihminen, minä kyllä olen ihminen joka hyväksyy asioita, tiettyyn rajaan asti. En myöskään ole "ihan ok" ihminen. Haluan olla oma itseni. Jos minun omat mielipiteeni loukkaavat jotakuta, olen siitä pahoillani. En vain ole mikään Roope Salminen, JooJoo mies ja pettäjä! Ei vaan taivu kaikkeen...

Minä olen onnellinen ihminen. Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin kaikki asiat, mutta niitä pitää myötäillä omalla tunnolla. Olen onnellinen siitä, että minulla on tässä maailmassa 4 todella ihanaa lasta, 2 tyttöä ja 2 poikaa. Heidät olen rakkaudella yrittänyt täyttää, sekä yrittänyt parhaimman mukaan eroittaa oikean väärästä. Ja tähän päivään mennessä tunnen, että olen siinä asiassa onnistunut. Olen myös onnellinen siitä, että sain aikoinaan tavata heidän äitinsä. Olen onnellinen siitä, että he ovat hyviä ihmisiä, kasvattajia rinnallani, joka ei varmasti aina ole ollut helppoa.

Olen onnellinen siitä, että minulla on ihana, järkevä ja rakastava vaimo rinnallani. Hän on sekä "hiljentänyt ajatuksiani ja tahtiani" sekä ollut välillä ehkä liian ymmärtäväinenkin. Minä olen häneltä saanut paljon, mutta muistakaa toki ihmiset: Pitää myös pystyä antamaan. Parisuhteen vuorovaikutus on rakkaus! Vaimoni: Minä rakastan sinua!

Minä olen onnellinen siitä, että minulla on ympärilläni ystäviä. "Kavereita" löytyy joka nurkasta ja kolkasta, ystäviä on huomattavasti vähemmän, harvemmassa. Mutta varmasti jokaiseltä ihmiseltä sellainen löytyy. Joten ystävät ja kaverit: Kiitos että olette. Olette välittäviä ihmisiä.

Nämä ajatukseni jaan rakkaudella. Rakkaudella elämään. Ei rahasta, ei pahasta, vain rakkaudesta!

- T. Kalle

CR: Kalle Munck 2015

CR: Kalle Munck 2014

CR: Kalle Munck 2016

CR: Kalle Munck 2016

CR: Kalle Munck 2011